Unelma, jossa elettäisiin vähäkulutuksisesti ja samalla tehtäisiin korkeatasoista tiedettä on kaunis. Mutta onko se mahdollinen? Onko olemassa empiirisiä esimerkkejä tilanteesta, jossa harjoitetaan länsimaista tiedettä, mutta ei länsimaista elintapaa? Kuka esimerkiksi valitsisi/päättäisi, elääkö henkilö X mökissä vai yliopistokeskittymässä? Kuka päättäisi, mitä tutkitaan ja mitä tutkitusta toteutetaan? Korkea teknologia ei lähtökohtaisesti vaadi kulutusjuhlimista, totta. Mutta vaatiko se rankasti hierarkisen yhteiskunnan?

Monenlaisia scifi-kirjoja on kaiketi kirjoitettu siitä, miten korkea teknologia ja ekologia voitaisiin yhdistää. Moni kuitenkin tarvitsee näihin fiktioihinkin joko a) tekoälyn (näin esim. Banksillä) tai b) rajattoman energian tai sitten molemmat. En oikein jaksa uskoa kummankaan olevan mahdollinen, oikeasti. (Itse asiassa väitän, että tekoälyn voidaan perustellusti osoittaa olevan mahdottoman, ainakin jos tekoälyllä tarkoitetaan jonkinlaista tietokonetta.)

Jos teknologia ei ole inherentisti pahaa, ei se ole inherentisti hyvääkään. Toisin sanoen, luulisin että jos hyväksytään oletukset joiden vallitessa teknologia “on vain väline”, ei vielä ole perusteltu teknologian “hyödyllisyyttä”, “hyvyyttä”, tms. Miksi “yliopistokeskittymät” esimerkiksi tutkisivat luonnontieteellisiä eivätkä vaikkapa humanistisia kysymyksiä?

Ai, joko me transhumanistit ollaan saatu niin paljon valtaa, että yleisesti voidaan sanoa aikakautemme suunnittelevan tällaista? Paljonko korkeissa päättävissä elimissä tai julkisen keskustelun sisältöön vaikuttavissa porukoissa nähdäksesi on transhumanistisia teemoja tärkeinä pitäviä henkilöitä?

Jännä, miten öljyn loppuminenkin halutaan sysätä pienen transhumanistisen liikkeen syyksi.

Todellinen syy luonnonvarojen järkyttävään ylikäyttöönhän on se, että nykyään halutaan tarjota korkea materiaalinen elintaso niin monelle. Tavallinen kansa haluaa elää leveästi. (Henk.koht. muuten elän materiaalisesti verrattain vaatimattomasti.) Mutta näin kai ei ole poliittisesti korrektia sanoa, vaan pitää syyttää niitä pahoja transhumanisteja ja inherentisti pahaa teknologiaa.

Näin siis siitä huolimatta, että kaikki korkeateknologiset transhumanistiset unelmat olisi kyllä mahdollista toteuttaa hyvin vähäisen kulutusjuhlimisen ja pienen materiaalisen talouden maailmassa. Mulle sopis oikein mainiosti, että ihmiskunta ryhtyisi elämään varhaisen idolini linkolan tapaan mökeissä (minä mukana), lukuunottamatta muutamaa korkeateknologista yliopistokeskittymää, jotka hitaasti mutta varmasti edistäisivät teknologista tietämystämme, aikanaan tarjoten myös varsin ylitsevuotavaiset määrät täysin ekologisesti tuotettua energiaa, avaruushotelleja jne. Ei korkea teknologia ja sen kehittäminen lähtökohtaisesti vaadi tällaista kulutusjuhlimista kuin nykyään tapahtuu.

Ylikulutus syntyy siitä, kun liian alhaisella teknologisella tasolla pyritään tarjoamaan liikaa materiaalista kivaa liian monelle. Ei siitä, että muutama hassu transhumanisti kehtaa ajatella pitemmällä aikavälillä kuin muka-fiksut erinäisissä piireissä retorista valtaa pitävät henkilöt, jotka toisinaan kokevat kovin pienenkin määrän hiljaisia transhumanisteja intellektuaaliseksi uhaksi, tai ainakin sopivaksi poliittisesti korrektiksi syntipukiksi.