Haastattelin viime kesänä John Zerzania; haastattelu on nyt ilmestynyt painettuna Elokehässä (15.2.) ja sähköisenä täällä.
-
-
aiheita - categories
academia artsu digi filo free software kirjat luonto lyhyesti mitävaan musica niin & näin p2p peak oil pika-arviot podcasts polis scientia techne wikip
-
Recent Comments
- Jared on Intro to Free Software
- tuuti on Kolibri ja orava
- tere on Mitta täynnä, malja yli
- Arto Tukiainen on Mitta täynnä, malja yli
- Arto Tukiainen on Sähköäänestys
Blogroll
-
RSS Links
Podcast Feeds
arkisto - archives
- December 2008
- November 2008
- October 2008
- September 2008
- August 2008
- July 2008
- June 2008
- May 2008
- April 2008
- March 2008
- February 2008
- January 2008
- December 2007
- November 2007
- October 2007
- September 2007
- August 2007
- July 2007
- June 2007
- May 2007
- April 2007
- March 2007
- February 2007
- January 2007
- December 2006
- November 2006
- October 2006
- September 2006
- August 2006
- July 2006
- June 2006
- May 2006
- April 2006
- March 2006
- January 2006
- December 2005
- October 2005
- September 2005
- 0
-
Meta
3 Comments
Kiintoisaa, hyvin kiintoisaa.
Nikke, sano mikä on kiintoisaa!?
Sanoisin niin, että tekniikka (”teknologia”) nykyisessä merkityksessään on eräänlainen huume. Jokainen on jo lapsena joutunut sen koukkuun. Ja meillähän on ‘esiymmärrys’, että tekniikka ei kuin vain paranee ja paranee, tulee hienommaksi - yrityksen ja erehdyksen kautta.
Onko tekniikka kova huume? Jostain Järvenpään Sosiaalisairaalan ylilääkärin Antti Holopaisen luennosta hämärästi muistelen, että loppujen lopuksi vain viitisen prosenttia esim. Vietnamissa kovia huumeita käyttäneistä sotilaista tuli heroinisteja. Loput pääsivät eroon, joko omatoimisesti tai hoidon avulla.
Matti V.
Sanot tuossa haastattelussa suunnilleen niin, että joskus ihmiset eivät kannata poliittista aatetta niinkään siksi, että se olisi heidän mielestään tismalleen oikea tai että he olisivat halukkaita näkemään siinä maalailtua tulevaisuuden maailmaa, vaan koska se antaa suurin piirtein sopivan kanavan heidän vihalleen ja turhautumiselleen elämän konkreettisissa ongelmissa. Sosialismin ja punaisten liitto kansalaissodassa saattoi olla esimerkki. Ehkä tämä pätee myös primitivistiseen anarkismiin. Zerzankin sanoi tuossa, että joidenkin mielestä kyseessä on “henkinen liike”. Voisiko viitata samaan?
Jotenkin ihminen haluaa etäisyyttä ahdistaviin olosuhteisiinsa. Toivoo ehkä koko “systeemin” romahdusta vähän samalla tavalla kuin siinä hienossa Muumijutussa, jossa myrsky vie mennessään Vilojonkan huolet. Hesarissa sanottiin: “Kun Vilijonkan mieli on lopullisesti pirstaloitumassa, tulee armahtava tuho, kauhea myrsky, joka lyö Vilijonkan hysteerisesti vaaliman omaisuuden pirstaleiksi. Jäljelle jää vain kolhiintunut posliinikissa, jota Vilijonkka puristaa keinuessaan myrskyn jälkimainingeissa. Koittaa vapaus ja ilo.”
Post a Comment