Skip to content

Tietosanakirja, Wikipedia

Jos joku pääsee käsiksi digi-Hesariin, niin saataa haluta katsoa viime sunnuntaina 25.3. lehdessä julkaistun Miska Rantasen jutun “Tietosanakirjan tulevaisuus.

Miska haastatteli minua ja koitin kehua Wikipediaa. Wikin lukutaito tarkoittaa myös Wikin kirjoitustaitoa.

8 Comments

  1. ALexius Manfelt wrote:

    Hei, katso osoittesta:
    http://www.hs.fi/juttusarja/kirjeenvaihtaja/artikkeli/Tietosanakirjan+tulevaisuus/1135226088304

    se on wikipedian antama tieto artikkelista.

    AM

    Monday, April 2, 2007 at 11:38 am | Permalink
  2. Alexius Manfelt wrote:

    Niin ja tänään 2.04. oli teille molemmille vastaus Hesarin yleisönosastossa. WSOYn kaveri puolusti perinteitä – tietty hyvä niin. Ja oli asiallista kritiikkiäkin Wikipedian aiheita ja sen puutteistä.
    am

    Monday, April 2, 2007 at 1:23 pm | Permalink
  3. tere wrote:

    Hyvä, kiitos linkistä & vinkistä. Pitääpi kaivaa päivän Hesari esiin jostain.

    Monday, April 2, 2007 at 1:58 pm | Permalink
  4. tere wrote:

    Hyvähän tuo oli WSOYn vastaus. Painetuilla teoksilla on mainiot ominaisuutensa samoin asiantuntevalla toimittamiselle. Itsekin käytän mielellään Britannican artikkeleita opetuksen tukena.

    Wednesday, April 4, 2007 at 11:15 am | Permalink
  5. Juha wrote:

    HS julkaisi 2.4. kaksi juttua wikipediasta. Tässä ensimmäinen:
    Painettu tietosanakirja on edelleen tarpeellinen

    “On syntynyt jonkinlainen väärä käsitys kaikkinaisen tiedon nopeasta vanhenemisesta.”

    Toimittaja Miska Rantanen hahmotteli Tere Vadénin avustamana synkkää kuvaa perinteisen painetun tietosanakirjan tulevaisuudesta (HS 25.3.). “Perinteisistä tietosanakirjasarjoista on kovaa vauhtia tulossa kirpparihyllyjen täytettä tai maanparannusainetta”, arvelee Miska Rantanen.

    Vadén puolestaan toteaa: “Jo nyt on kasvamassa sukupolvi, jolle tieto tulee olemaan aina wikipohjaista ja jatkuvasti muuttuvaa, eikä lopullista mustaa tekstiä valkoisella paperilla.”

    Asiat voidaan nähdä toisinkin. Erottaisin tietosanakirjassa kaksi mallia: painetun tietosanakirjan ja sähköisen tietosanakirjan, jota Wikipedia ja kaupallisten kustantajien nettitietosanakirjat edustavat.

    On syntynyt jonkinlainen väärä käsitys kaikkinaisen tiedon nopeasta vanhenemisesta. Valtaosa painetun tietosanakirjan artikkeleista kestää muuttumattomana vuosikausia, päivitettävän tiedon osuus on muutamia prosentteja koko aineistosta.

    Näiden päivitettävien artikkelien vuoksi tietosanakirjoista julkaistaan tietyin välein uusia täydennettyjä painoksia ja versioita, jotka paremmin vastaavat kunkin ajan tarpeisiin.

    Monet löytävät etsimänsä tiedon tietosanakirjasta helpommin ja nopeammin kuin internetistä. Lukija näkee myös ne sukulaisartikkelit, jotka ovat lähisivuilla. On todettu, että tekstin hahmottaminen on parempaa ja lukunopeus suurempi, kun luetaan kirjaa.

    Maineikkaan Encyclopaedia Britannican julkaisija päätti luopua painetusta tietosanakirjasta ja tyytyä nettiversioon, mutta pyörsi sittemmin päätöksensä, ja 2000-luvulla teos on taas saatavilla painettuna.

    Paitsi Suomessa myös muissa pohjoismaissa julkaistaan laajoja ja suppeampia tietosanakirjoja. Painetun tietosanakirjan ajat eivät ole ohitse.

    Elektronisissa tietosanakirjoissa taas pystytään painettua paremmin pitämään kaikki tiedot ajan tasalla ja myös tiedonhaun mahdollisuudet ovat monipuolisemmat.

    Wikipedia on erinomainen vapaaehtoiselle työlle perustuva ja nopeasti kasvava kaikille avoin tietosanakirja. Internetissä on tarjolla myös maksullisia ulkomaisten ja kotimaisten kirjankustantajien päivitettäviä nettitietosanakirjoja, joilla on kuitenkin eräitä eroavuuksia Wikipediaan nähden.

    Tietosanakirja, elektroninen tai painettu, sisältää periaatteessa kaiken, mikä kuuluu hyvään yleissivistykseen. Se kattaa kaikki tiedonalat, ja sen artikkelit on huolella valittu osaksi kokonaisuutta, niin että perusasiat löytyvät siitä, niin henkilöt kuin asiasanatkin.

    Ainakin toistaiseksi Wikipedia on kehittynyt avustajiensa kiinnostuksen pohjalta: siinä on joiltakin aloilta jokseenkin laaja artikkelivalikoima, kun taas toiset tiedonalat ovat jääneet suppeiksi tai lähes hakusanattomiksi – esimerkkinä vaikkapa Suomen tanssitaide.

    Avustajat kirjoittavat artikkeleita henkilöistä, jotka heitä kiinnostavat, tai lyhyen aikaa julkisuudessa elävistä “päiväperhoista”, ja tällöin saman alan huomattavatkin nimet saattavat jäädä puuttumaan.

    Perinteisissä tietosanakirjoissa tiedon oikeellisuuden takaavat eri alojen asiantuntijat. Toimittajat korjaavat loogiset ja kielelliset virheet ja tarkistavat artikkelin muodollisen oikeellisuuden.

    Tietosanakirja-artikkeli pyrkii kertomaan asiansa tiiviisti, olennaiseen keskittyen. Artikkelien pituudet ja sisällöt ovat keskenään tasapainossa. Lukuisten kirjoittajien luoman, vapaasti muokattavan nettitietosanakirjan on vaikea noudattaa samoja kriteerejä.

    Wikipediassa on monia hyviä ja laajoja artikkeleita, mutta olen törmännyt sellaisiinkin teksteihin, jotka keskittyvät täysin epäolennaiseen.

    Olisinkin utelias tietämään, miten Wikipediassa päivitetään artikkelit säännöllisesti. Kun artikkelit eivät suoranaisesti ole kenenkään vastuulla, voivat päivitykset jäädä satunnaisiksi artikkelimäärän paisuessa.

    Tarkistaako kielenhuoltaja tekstien kieliasun? Miten suojaudutaan siltä, että artikkelissa painottuu jokin poliittinen tai uskonnollinen näkökulma? Tällainen vaara on tietysti olemassa myös kaupallisten kustantajien tietosanakirjoissa, mutta niissä kuitenkin tarkistustyö on huomattavasti monipuolisempaa.

    Suomalaisten tietosanakirjojen myyntivalttina on ollut hyvä laatu, eikä ole syytä olettaa, että laatuvaatimuksista vastaisuudessakaan tingittäisiin.

    Nämä tietosanakirjat tarjoavat monipuolisen ja tasapainoisen artikkelivalikoiman, joka eroaa monista netissä vapaasti tarjolla olevista, näennäistietoa, toisarvoista tietoa tai tiedon kaapuun verhottuja mielipiteitä tarjoavista artikkeleista.

    “Ristiriitaisten signaalien maailmassa kriittinen lukutaito on kullanarvoinen”, Vadén sanoo. Tietosanakirjan eräänä tehtävänä on antaa välineitä, joiden avulla jokainen voi itse arvioida näitä signaaleja.

    Wikipedia on kehittyvä ja kannatettava hanke, mutta toistaiseksi näen sen apuneuvona, joka täydentää mutta ei korvaa perinteistä tietosanakirjaa, olipa se sitten kansien välissä tai internetissä.

    JUHA HONKALA

    Wednesday, April 4, 2007 at 2:15 pm | Permalink
  6. Juha wrote:

    Ja tässä toinen:
    Sosiaalinen media tarvitsee päteviä liiketoimintamalleja

    Rahan astuessa peliin saattavat nykyiset vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut, kuten Wikipedia, menettää suosiotaan, kirjoittavat Petteri Kangas ja Santtu Toivonen.

    Lokakuussa 2006 Yhdysvaltain itärannikolla oli kaksi iloista miestä, Steve Hurley ja Chad Chen. Kummallakin oli taskussaan arviolta 250 miljoonaa euroa puolentoista vuoden työstä. Hakukonejätti Google osti heiltä yrityksen, internetissä toimivan YouTuben, johon kymmenettuhannet ihmiset toivat päivittäin omia videoitaan näytille ja kymmenet miljoonat ihmiset katsoivat, kommentoivat ja levittivät edelleen näitä videoita.

    YouTube on malliesimerkki siitä, kuinka ihmisjoukkojen luovuus valjastetaan käyttöön ja muutetaan rahaksi. Mutta onnistuuko se enää toista kertaa? Millaisia liiketoimintamalleja tämän uuden ilmiön, sosiaalisen median, ympärillä on? Vai onko niitä ollenkaan? Kuinka massojen luovuudella tehdään rahaa?

    Sosiaalinen media tarkoittaa sisällön, yhteisöjen ja Web-teknologioiden liittoa. Uudet sovellukset ovat yleensä helppokäyttöisiä ja keveitä. Ne tarjoavat ihmisille mahdollisuuden vaivattomasti ilmaista itseään ja jakaa tuotoksiaan.

    Erilaiset palvelut ja aiheet houkuttelevat ympärilleen käyttäjiä, jotka kuluttavat, kommentoivat ja jalostavat toistensa tuotoksia. Tuloksena on kymmeniä, jopa satoja miljoonia blogeja, valokuvia, videoita ja keskusteluja, jotka muodostavat uudenlaisia yhteisöjä verkkoon.

    Sosiaaliseen mediaan kuuluu myös ketteryys ja keskeneräisyys. Sisältöä tuotetaan vauhdilla, ja yhteisöt nostavat parhaat tuotokset esiin.

    Valtaosassa näistä uusista sosiaalisen median palveluista ei kuitenkaan ole selvää liiketoimintamallia: palveluista ei kukaan halua maksaa mitään. Palvelut rakentuvat mainion idean ympärille ja keräävät suosiota, mutta tulovirtaa ei ole.

    Monet uskovat, että mainosrahoituksella palvelu saadaan tuottamaan. Suuret mainosten välittäjät, kuten Yahoo ja Google, ovat tehneet mainosten lisäämisen omaan palveluunsa helpoksi. Suurimman hyödyn mainostuloista keräävät kuitenkin edellä mainitut mainosten välittäjät.

    Uusilla palveluilla ei siis yleensä ole mietittynä omaa ansaintamallia. Ja jos on, mallina on usein mainostaminen – Googlen mainokset.

    Uusia sosiaalisen median palveluita ja teknologioita kehitettäessä ei ole tähän mennessä vakavasti pureuduttu kartoittamaan liiketoimintamahdollisuuksia. Koska sosiaalinen media ei kuitenkaan voi ajan mittaan perustua vain mainosrahoitteisuuteen, on uusia liiketoimintamalleja luotava.

    Jo nyt kaksi mallia on laajalti käytössä: tilauspohjaisuus ja tuotteiden myynti. Moniin sosiaalisen median palveluihin on saatavissa lisäominaisuuksia pientä kuukausimaksua vastaan. Parhaat palvelut pystyvät myymään tuotteita, olivatpa ne sitten virtuaalihuonekaluja tai vaikkapa valokuvia lehtiin.

    Tulevaisuuden uusia liiketoimintamahdollisuuksia voivat olla esimerkiksi sisällön tuottamisesta maksaminen, taustateknologioiden kehittäminen, sosiaalisen median työkalujen käyttö ammattisovelluksissa ja tulojen jako erilaisissa yhdistelmäpalveluissa. Ensimmäisiä esimerkkejä tällaisista palveluista on jo olemassa.

    On melko varmaa, että tulevaisuudessa parhaasta sisällöstä aletaan maksaa. Tuottaja voi olla amatööri tai ammattilainen, yksilö tai yritys; tittelillä ei ole arvoa – sisällön laatu ratkaisee, ja kaikki toimijat ovat samalla viivalla. Samalla kansalaisjournalismi yleistyy, kun valtamedia ostaa aineistonsa yhä useammin massoilta.

    Rahan astuessa peliin saattavat nykyiset vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut, kuten Wikipedia, menettää suosiotaan. Miksi tehdä ilmaiseksi, jos samasta työstä voi saada rahaakin?

    Sosiaalisen median työkalut ja menetelmät ovat keveitä ja ketteriä. Miljoonat ihmiset ovat testanneet niitä vuosien ajan. Onkin todennäköistä, että näitä työkaluja ja menetelmiä hyödynnetään tulevaisuudessa yhä enemmän myös yritysmaailmassa. Yritysverkostojen ja -kumppanien väliseen toimintaan soveltuvat monet kehitetyt työkalut. Ja mikä parasta: ilmaisen työkalun takaisinmaksuaika on lyhyt.

    Uusien sosiaalisen median palveluiden takana toimii raskaita tietotekniikka- ja tietoliikennejärjestelmiä. Yrityksen liiketoiminta voi perustua myös näiden taustajärjestelmien tuottamiseen.

    Käyttäjä-, tiedonsiirto- ja tallennusmäärien kasvu lisää sosiaalisen median käytänteitä tukevien taustajärjestelmien kysyntää. Esimerkiksi eräs suomalaistaustainen tietokanta löytyy lähes kaikkien merkittävien sosiaalisen median palveluiden taustalta.

    Yhdistelmäpalvelut tuovat täysin uusia mahdollisuuksia esittää tietoa. Tätä nykyä suosituimmat yhdistelmäpalvelut esittävät tietoa maantieteellisen paikan perusteella: vaikkapa lomakuvia voidaan selata kartan avulla sen sijaan että niitä katsottaisiin aikajärjestyksessä.

    Usein yhdistelmäpalvelut itsessään ovat keveitä ja tukeutuvat taustalla pyöriviin palveluihin. Niiden kehittäminen on nopeaa ja halpaa. Tällaiset palvelut luovat uudenlaisia yritysverkostoja, jotka yhdessä toimien voivat tarjota asiakkailleen uudenlaista lisäarvoa ja siten kiihdyttää myös perinteisten palveluiden kysyntää.

    Sosiaalinen media tarjoaa paljon liiketoimintamahdollisuuksia. Palveluita suunniteltaessa on tärkeää toimia nopeasti. Uusia palveluita ilmaantuu päivittäin, ja sama idea on varmasti monen mielessä. Ketteryys on valttia – vuodessakin saa jo paljon aikaan.

    Lisäksi palveluun on syytä miettiä alusta asti pätevä liiketoimintamalli – pelkkien mainosten varaan ei kannata laskea. Omaperäinen idea ei yksin riitä, vaan palvelusta pitäisi lopulta jonkun olla valmis maksamaankin, ainakin jotain kautta. Historia tuskin toistaa itseään, ainakaan YouTuben mittakaavassa.

    PETTERI KANGAS

    SANTTU TOIVONEN

    Kangas on tutkija ja Toivonen erikoistutkija VTT:ssä.

    Wednesday, April 4, 2007 at 2:16 pm | Permalink
  7. tere wrote:

    Wikipedian käyttäjämäärä näyttäisi olevan tasaisesti kasvavalla uralla, vaikka YouTube kohahtaakin komeasti ohi. Vrt:
    http://www.alexa.com/data/details/traffic_details?site0=wikipedia.org&site1=youtube.com&site2=yahoo.com&site3=google.com&site4=&y=r&z=1&h=300&w=540&range=5y&size=Medium&url=popuri.us

    Thursday, April 5, 2007 at 3:31 pm | Permalink
  8. u wrote:

    Kukapa ei olisi samaa mieltä WSOY:n kanssa. Hyvin toimitettu kirja on hieno asia. Lisäksi itseni mielestä on ainakin kivempaa lukea kirjaa kuin näyttöä. Mutta hei, arvatkaa vaan kuinka paljon painettu tietosanakirjakoknaisuus maksaa kaikkineen osineen? Nuorilla joilla sellainen on, ovat saaneet sen lahjaksi joltain porvarisoituneelta vanhanaikaiselta vanhemmalta sukulaiselta.

    Mikähän selittää sen, että kuulemani mukaan esim. keittokirjat ovat todella suosittuja? Luulisi että juuri sellaista pientä kompaktia “informaatiota” olisi helpointa hakea verkosta?

    Ihmiset ostavat niitä lahjoiksi toisilleen. sitten ne pölyttyvät hyllyissä.

    Tuesday, April 10, 2007 at 7:08 pm | Permalink

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *
*
*